Paperi, jossa on excell-taulukkoon tehty laskelmia.
Bjarne Häggman laati ensimmäisen elatusavun laskukaavan, joka auttaa merkittävästi vanhempia sopimaan lapsen elatusavusta eron jälkeen.
Kuva: Yhden Vanhemman Perheiden Liitto

Elatusapu yhtenäiseksi laskurilla

Erotilanteessa lapsen elatusapusumman määrä on aiheuttanut usein erimielisyyttä vanhempien välillä. Elatusapulaskuri helpottaa summan määrittelemistä.

Vanhempien eron jälkeen lapsi saa elatusapua vanhemmaltaan, joka ei asu hänen kanssaan. Lain mukaan vanhemmat päättävät keskenään kuinka suuri tuo elatusmaksu on.

Vanhemmat päättävät keskenään kuinka suuri elatusmaksu on.

Heidän tulisi huomioida toisaalta vanhempien oma elatuskyky ja toisaalta lapsen elatuksen tarve. Summaa on vaikeaa arvioida, sillä useimmissa perheissä kaikki rahat, jotka tulevat myös menevät jokapäiväiseen elämiseen. Mikä kulutuksessa on lapsen osuus?

Aiemmin, kun mitään tämän tarkempia ohjeita ei ollut, vanhemmat keksivät summan niin sanotusti hihasta. Sosiaalityöntekijöillä oli omia sääntöjä siitä, mikä on kohtuullinen elatusapu milläkin tuloilla, mutta säännöt vaihtelivat kunnittain.

Maksajasta summa vaikutti helposti liian suurelta ja saajasta taas liian pieneltä. Ja aina löytyi joku toinen vanhempi, joka maksoi samoilla tuloilla vähemmän tai joka sai lapselleen enemmän lapsen elatusapua.

Lapsen elatusapumaksut saattoivat merkitä kaiken kaikkiaan 30 000 - 90 000 euron suuruista sopimusta lapsen iästä ja vanhempien elintasosta riippuen. Ei ihme, että yhtenäisten laskukaavojen puute aiheutti helposti jännitteitä vanhempien välille, ellei niitä aikaisemmin jo ollut.

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry esitti jo 1990-luvulla oikeusministeriölle valtakunnallisen elastuslaskukaavan käyttöönottoa. Viimeisin lienee 2001 liittokokouksen julkilausuma aiheesta.

Liiton aktiivit metsä- ja ympäristöasiantuntija Bjarne Häggman ja liiton puheenjohtajat Tiina Kaarela ja Jarkko Väre kehittivät erilaisia laskukaavoja liiton kotisivujen keskustelupalstalla.

Tarvittiin kolme muuttujaa: molempien vanhempien tulot vähennettynä välttämättömyysmenoilla ja lapsen elatuksen tarve. Kiisteltiin muun muassa siitä pitääkö lapsen tarpeesta vähentää yhteiskunnan tuki lapsen elatukseen eli lapsilisä.

Lopulta vuonna 2006 valmistui oikeusministeriön ensimmäinen Lapsen elatusavun arviointi -ohjeistus ja seuraavana vuonna hiukan tarkennettu versio.

Lopputulos oli liiton mielestä kohtuullinen: kaikki kolme muuttujaa olivat laskurissa mukana ja silti laskuri oli suhteellisen helppokäyttöinen.  Laskurissa on myös Tilastokeskuksen kulutustutkimuksiin perustuvia summia lapsen ja vanhempien yleisistä elinkustannuksista, joita muutetaan vuosittain vastaamaan hintojen nousua tai laskua.

Varsin pian sosiaalityöntekijöiden otettua laskuri jokapäiväiseen käyttöön, myös käräjätuomarit kiinnostuivat siitä, vaikka ensimmäiset kommentit olivat olleet epäileviä. Vanhemmat saattoivat kertoa, että käräjätuomari oli jopa edellyttänyt valmista elatuslaskurin antamaa laskelmaa ennen elatusneuvotteluja.

Vanhempien oli nyt paljon helpompi myös hyväksyä elatusavun suuruus, koska se näytti perustuvan heidän todelliseen maksukykyyn ja lasten kuluihin. Laskurin käyttöönotto vähensikin elatukseen liittyvien yleisöpuhelujen määrää merkittävästi Yhden Vanhemman Perheiden Liiton Eroinfopuhelimessa.

Tilastokeskuksessa todettiin myös, ettei enää tule lapsen kulutukseen liittyviä puheluita niin paljon kuin ennen.

Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry

Yksinhuoltajaäidit perustivat Yksinhuoltajat ry:n vuoden 1970 lopulla. Yhdistyksen tarkoituksena oli yhdenhuoltajan perheiden lasten ja huoltajien oikeusturvan ja taloudellisen aseman parantaminen. Ensimmäinen valtakunnallinen yhdistys oli nimeltään Yksinhuoltajayhdistys ry, joka monien vaiheiden jälkeen muuttui Yhden Vanhemman Perheiden Liitoksi. Järjestö on ollut vaikuttamassa moniin lakimuutoksiin 70-luvulta lähtien.